Annen pikku maailma

 In 2021, Aivosumu, Hyvinvointi, Yhteistyö

Ihanaa, että löysit tänne! Vuosien varrella olen kirjoitellut blogeja eri lehdille, eri teemoista ja välillä myös oman Supermood yrityksen puitteissa. Mutta koko vuoden 2020 kirjoitin kirjeitä itselleni. Sellaisia, joita ei ole edes tarkoitus lukea uudelleen, mutta joista nappaan ideoita tähän blogiin. Toivottavasti onnistun jakamaan teille jotain omasta pikku maailmastani, joka on täynnä komiikkaa, draamaa (itseaiheutettua), syvissä vesissä kahlaamista ja pieniä ilon ilmahyppyjä. Ulospäin näyttä(nee) että elämässäni on paljon blingbligiä ja huikeita kokemuksia, mutta totuus on aika kaukana siitä. Olen liian kiltti, kova stressaamaan, ylianalysoin, viivyttelen ja samaan aikaan ryntäilen päätä pahkaa sinne tänne. Ja – Excuse My French – tulen tekemään paljon kirjoitusvirheitä, niistä pahoittelut jo etukäteen.

Kirjoitan tätä hotelli Marskissa, vuoden viimeisenä päivänä. Ennen pientä kuplivan kumoamista, rentoudun hiljaisuudessa ja nautin siitä, että ympärilläni ei ole kotikonttorin paperikasoja, pyykkivuoria eikä eteisen lenkkarihelvettiä. Pieni vuorokauden eskapismi hotellissa on oiva tapa irrottautua junnaavista ajatuksista, kerätä voimia ja saada pientä etäisyyttä omaan arkeen.

En listaa nyt vuoden 2020 hyviä tai huonoja asioita, vaan haluan puhua aivosumusta, jota se on aiheuttanut. Olen joutunut ottamaan eri tavalla vastuuta omasta ajankäytöstäni ja saanut pettyä itseeni kerta toisensa jälkeen. Kun kuvataan esimerkiksi TV-tuotantoa, aikataulusta vastaa joku toinen ja kas kummaa, aivosumu katoaa. Ajanhallinta on delegoitu. Kun tunnit, päivät, viikot ja viikonloput pitää pilkkoa tehokkaaksi tekemiseksi, olen auttamatta epäonnistunut. Olen roikkunut aivan liikaa somessa, haahuillut luurit korvissa musiikkia kuunnellen, yrittänyt meditoida (huonolla menestyksellä) ja rehellisesti sanottuna vältellä työn tekemistä. Ja kyse ei ole siitä, etten rakastaisi epäsäännöllistä ja ailahtelevaa työnkuvaani, vaan olen joutunut pettymään siihen, että selkäranka suli samaan aikaan lockdownin kanssa. Mitä se aivosumu sitten on? 

“Aivosumulla tarkoitetaan yleensä sitä tunnetta, kun ajatus ei kulje, keskittyminen on vaikeaa ja asiat unohtuvat. Puhekin takeltelee, eikä arkisesta tekemisestä meinaa tulla mitään. Lääketieteellistä määritelmää aivosumulla ei ole. Kyse ei ole sairaudesta, vaan henkilökohtaisesta kokemuksesta.”

Jos ajattelee kehon kautta, liikunta, monipuolinen ruoka ja esimerkiksi rasvahapot vaikuttavat suoraan ajatuksen kirkkauteen. Kun vuonna 2017 koin monta kuolemaa lähipiirissäni, ystävä tuli apuun ja sanoi suoraan, että rasvat kuntoon. Täh, rasvat? Biomedin jääpalojen muodossa olevat neurolipidit olivat hämmästyttävän tehokkaita. Ylikierrokset katosivat, mieli kirkastui ja mieliala parani. Nuo ihmeitä tekevät jääpalakuutiot ovat vain suht hinnakkaita, joten säännölliseen käyttöön ne eivät jääneet, vaikka hämmästyin miten paljon ne vaikuttivat tunteiden hallintaan. Kävelylenkit isoveljen kanssa ovat mahtavia. Kun toinen jumittaa sohvalla, toinen potkii ulos. Onneksi äidin esimerkin voima on ollut näinkin tehokas. Lenkille mennään, vaikka puoliväkisin. Ja nyt olen tartuttanut tavan omaan poikaani. Ja jos tuohon lisää pari muuta liikuntamuotoa, se riittää. 

Rytmi. Musiikkia on ihana kuunnella, mutta se vie niin mukanaan, että itselleni se ei sovi keskittymiskykyä parantamaan. Se luo kyllä fiilistä, mutta jos 90% päivästä on haahuilevaa luureissa ulinaa, ei päivästä oikein enää tule mitään. Sama pätee muuhun kuuntelemiseen, oli kyseessä sitten äänikirja, TED talk tai jokin muu höpötys. 

Ainoa järkevä keino aivosumun selättämiseen on ollut oman vaatimustason laskeminen ja “lukujärjestyksen” tekeminen ja se menee jokseenkin näin:

  • tee illalla realistinen (tarpeeksi vaatimaton) lista siitä, mitä seuraavana päivänä pitää saada aikaan
  • herää samaan aikaan aamuisin, älä vetelehti sängyssä vaikka periaatteessa voisit
  • syö kunnon aamupala
  • tee heti ensimmäisenä jokin ikävä asia pois kuljeksimasta, vaikkapa rattoisa soitto verotoimistoon
  • tee samalla vimmalla pari muuta vaativampaa asiaa listalta pois
  • syö kunnolla, venyttele, liikuta itseäsi
  • käytä iltapäivä kevyempien töiden tekemiseen, meileihin vastaamista tai jotain, joka ei nostata pulssia
  • syö taas kunnolla ja mene lenkille / harrasta jotain liikuntaa
  • illalla älä enää stressaa sitä, mitä EI tullut tehtyä, lisää ne vain seuraavan päivän listaasi

 

Anna itsellesi myös illalla löysää aikaa. Oli se sitten sitä musan kuuntelua, somen räpläämistä tai Netflixin tuijottelua. Turha niitä on itseltään kieltää.

Jos olet iltaihmisiä, muokkaa lukkari itsellesi sopivaksi, mutta älä vaadi itseltäsi liikaa. Siitä tulee se sumuinen olo, kun yrittää ahtaa päiväänsä liikaa velvollisuuksia. 

Netistä löytyy paljon vinkkejä sumuisen olon hallitsemiseen, mutta olisi ihana kuulla juuri Sinun vinkkejäsi? Niitä pieniä jekkuja, joilla olet saanut ryhtiä päivääsi?

Hyvää Uutta Vuotta!

Love

Recommended Posts
Showing 7 comments
  • Make
    Vastaa

    Moikka, hyvä kirjoitus. Kyllä tuota aivosumua on liikkeellä, luulen että hektinen maailma lisää sitä. Itse olen koittanut pysähtyä päivittäin ei minkään ympärille. Hetki hiljaa, antaa tyhjyydelle tilaa, se avaa mun maailmaa. Jos tämän tyhjän tilan voi otta luonnossa, sen parempi. Mulla toimii, siis lumiseen luontoon, noh, ensiksi kuitenkin nukkumaan. 😀 Hyvää uutta vuotta ja voi hyvin!

    • Anne Kukkohovi
      Vastaa

      Kiitos Make! Kyllä, huomattavasti parempi haahuilla luonnossa, kuin kotona läppärin kanssa. 😅 Ja ehkä tietoisuus ja ymmärrys siitä, että mikään ei lopulta tule valmiiksi. Aina jokin asia on kesken. Mun pitää itse treenata tuota pysähtymistä, koska siinä mulla on parannettavaa. Luin jostain, että jos edes minuutin – siis yhden minuutin – ajan vain keskittyy hengitykseen, oppii aivot hiljentymään. Ja sitten tuota aikaa voi pikku askelin lisätä, koska kyseessä on periaatteessa oppimisprosessi. Ihanaa uutta vuotta!

  • Saija
    Vastaa

    Pystyn samaistumaan täysin aivosumuun! Luin juuri jostain että myös lähestyvät vaihdevuodet saattavat aiheuttaa aivosumua sekä tehdä asioiden aloittamisen vaikeammaksi🤔 Omalla kohdallani saattaa kyse olla tästäkin.. jotenkin tuli helpotus kun ajattelen että tälle välillä sumussa tarpomiselle saattaakin olla selitys enkä vaan ole saamaton.

    • Anne Kukkohovi
      Vastaa

      Kiitos Saija kommentista! Olen varma, ettei kyse ole saamattomuuttomuudesta.💖 Meitä aivosimusta kärsiviä on erityisesti viime vuonna ollut paljon, ja googlettamalla asiasta löytyy todella paljon infoa. Musta tuntuu, että tuo sumuinen olo liittyy aika moneenkin asiaan. Omassa elämässä tuo kuolemien vuosi 2017 oli yhtä sekoilua ja sumussa tekemistä. Tein, vaikka mikään ei tuntunut miltään ja avaimet olivat joka toinen päivä hukassa, toisena päivänä kukkaro pakastimessa, koska en keskittynyt siihen mitä tein, vaan mieli oli aivan muualla. Ja nyt olen paineiden alla toistanut tätä lausetta: Ihminen ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Ja tämä pätee sekä fyysiseen läsnäoloon että henkiseen terävyyteen. Halaus x

  • Tarja
    Vastaa

    Moikka Anne! Parempaa tätä vuotta meille kaikille 🙂 Kuvaamasi aivosumu uhkaa kaikki etätyöntekijöitä, siitä olen varma… Olisi niin kiva nähdä joskus, ihan naapurissa kun ollaan. PS. mistä nuo ihanat pitkät saappaat ovat? Tosi kauniit. Voi hyvin! Terkuin Tarja

    • Anne Kukkohovi
      Vastaa

      Heippa ihana Tarja! Nyt jos koskaan on ikävä niitä aikoja, kun tehtiin yhdessä töitä! Vois ainakin aivosumuilla porukassa. 💖 Saappat ovat stylistin löytö, niissä on ihana väri! Nämä naapurit voisi nähdä Maxilissa joku kaunis päivä. 🤩

      • Tarja
        Vastaa

        Se olisi tosi kivaa! Otetaan linkkejä kun sopiva aika😍 Puss!

Leave a Comment