Moikka, hyvä kirjoitus. Kyllä tuota aivosumua on liikkeellä, luulen että hektinen maailma lisää sitä. Itse olen koittanut pysähtyä päivittäin ei minkään ympärille. Hetki hiljaa, antaa tyhjyydelle tilaa, se avaa mun maailmaa. Jos tämän tyhjän tilan voi otta luonnossa, sen parempi. Mulla toimii, siis lumiseen luontoon, noh, ensiksi kuitenkin nukkumaan. 😀 Hyvää uutta vuotta ja voi hyvin!
Kiitos Make! Kyllä, huomattavasti parempi haahuilla luonnossa, kuin kotona läppärin kanssa. 😅 Ja ehkä tietoisuus ja ymmärrys siitä, että mikään ei lopulta tule valmiiksi. Aina jokin asia on kesken. Mun pitää itse treenata tuota pysähtymistä, koska siinä mulla on parannettavaa. Luin jostain, että jos edes minuutin – siis yhden minuutin – ajan vain keskittyy hengitykseen, oppii aivot hiljentymään. Ja sitten tuota aikaa voi pikku askelin lisätä, koska kyseessä on periaatteessa oppimisprosessi. Ihanaa uutta vuotta!
Pystyn samaistumaan täysin aivosumuun! Luin juuri jostain että myös lähestyvät vaihdevuodet saattavat aiheuttaa aivosumua sekä tehdä asioiden aloittamisen vaikeammaksi🤔 Omalla kohdallani saattaa kyse olla tästäkin.. jotenkin tuli helpotus kun ajattelen että tälle välillä sumussa tarpomiselle saattaakin olla selitys enkä vaan ole saamaton.
Kiitos Saija kommentista! Olen varma, ettei kyse ole saamattomuuttomuudesta.💖 Meitä aivosimusta kärsiviä on erityisesti viime vuonna ollut paljon, ja googlettamalla asiasta löytyy todella paljon infoa. Musta tuntuu, että tuo sumuinen olo liittyy aika moneenkin asiaan. Omassa elämässä tuo kuolemien vuosi 2017 oli yhtä sekoilua ja sumussa tekemistä. Tein, vaikka mikään ei tuntunut miltään ja avaimet olivat joka toinen päivä hukassa, toisena päivänä kukkaro pakastimessa, koska en keskittynyt siihen mitä tein, vaan mieli oli aivan muualla. Ja nyt olen paineiden alla toistanut tätä lausetta: Ihminen ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Ja tämä pätee sekä fyysiseen läsnäoloon että henkiseen terävyyteen. Halaus x
Moikka Anne! Parempaa tätä vuotta meille kaikille 🙂 Kuvaamasi aivosumu uhkaa kaikki etätyöntekijöitä, siitä olen varma… Olisi niin kiva nähdä joskus, ihan naapurissa kun ollaan. PS. mistä nuo ihanat pitkät saappaat ovat? Tosi kauniit. Voi hyvin! Terkuin Tarja
Heippa ihana Tarja! Nyt jos koskaan on ikävä niitä aikoja, kun tehtiin yhdessä töitä! Vois ainakin aivosumuilla porukassa. 💖 Saappat ovat stylistin löytö, niissä on ihana väri! Nämä naapurit voisi nähdä Maxilissa joku kaunis päivä. 🤩
Moikka, hyvä kirjoitus. Kyllä tuota aivosumua on liikkeellä, luulen että hektinen maailma lisää sitä. Itse olen koittanut pysähtyä päivittäin ei minkään ympärille. Hetki hiljaa, antaa tyhjyydelle tilaa, se avaa mun maailmaa. Jos tämän tyhjän tilan voi otta luonnossa, sen parempi. Mulla toimii, siis lumiseen luontoon, noh, ensiksi kuitenkin nukkumaan. 😀 Hyvää uutta vuotta ja voi hyvin!
Kiitos Make! Kyllä, huomattavasti parempi haahuilla luonnossa, kuin kotona läppärin kanssa. 😅 Ja ehkä tietoisuus ja ymmärrys siitä, että mikään ei lopulta tule valmiiksi. Aina jokin asia on kesken. Mun pitää itse treenata tuota pysähtymistä, koska siinä mulla on parannettavaa. Luin jostain, että jos edes minuutin – siis yhden minuutin – ajan vain keskittyy hengitykseen, oppii aivot hiljentymään. Ja sitten tuota aikaa voi pikku askelin lisätä, koska kyseessä on periaatteessa oppimisprosessi. Ihanaa uutta vuotta!
Pystyn samaistumaan täysin aivosumuun! Luin juuri jostain että myös lähestyvät vaihdevuodet saattavat aiheuttaa aivosumua sekä tehdä asioiden aloittamisen vaikeammaksi🤔 Omalla kohdallani saattaa kyse olla tästäkin.. jotenkin tuli helpotus kun ajattelen että tälle välillä sumussa tarpomiselle saattaakin olla selitys enkä vaan ole saamaton.
Kiitos Saija kommentista! Olen varma, ettei kyse ole saamattomuuttomuudesta.💖 Meitä aivosimusta kärsiviä on erityisesti viime vuonna ollut paljon, ja googlettamalla asiasta löytyy todella paljon infoa. Musta tuntuu, että tuo sumuinen olo liittyy aika moneenkin asiaan. Omassa elämässä tuo kuolemien vuosi 2017 oli yhtä sekoilua ja sumussa tekemistä. Tein, vaikka mikään ei tuntunut miltään ja avaimet olivat joka toinen päivä hukassa, toisena päivänä kukkaro pakastimessa, koska en keskittynyt siihen mitä tein, vaan mieli oli aivan muualla. Ja nyt olen paineiden alla toistanut tätä lausetta: Ihminen ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Ja tämä pätee sekä fyysiseen läsnäoloon että henkiseen terävyyteen. Halaus x
Moikka Anne! Parempaa tätä vuotta meille kaikille 🙂 Kuvaamasi aivosumu uhkaa kaikki etätyöntekijöitä, siitä olen varma… Olisi niin kiva nähdä joskus, ihan naapurissa kun ollaan. PS. mistä nuo ihanat pitkät saappaat ovat? Tosi kauniit. Voi hyvin! Terkuin Tarja
Heippa ihana Tarja! Nyt jos koskaan on ikävä niitä aikoja, kun tehtiin yhdessä töitä! Vois ainakin aivosumuilla porukassa. 💖 Saappat ovat stylistin löytö, niissä on ihana väri! Nämä naapurit voisi nähdä Maxilissa joku kaunis päivä. 🤩
Se olisi tosi kivaa! Otetaan linkkejä kun sopiva aika😍 Puss!